Elisen kaappi
Kaapista ja siitä lähtemisestä siellä oleville, sieltä lähteville ja siitä kiinnostuneelle.
Esipuhe
Olen transnainnen ja jätin kaapin kymmenisen vuotta sitten. Salailun lopettaminen eli kaapin jättäminen oli minulle pitkien teologisien ja eettisten pohdiskelujen tulos. Opinkin matkallani kaapin hajottamiseen paljon.
Tämä kirjanen on tehty oppaaksi ja herättämään ajatuksia niille, joille kaappi on jollain tavalla tuttu. Saatat kuulua johonkin vähemmistöön, asia kiinnostaa sinua ammatillisesti tai jollekin läheisellesi kaappiasiat ovat ajankohtaisia.
Olen kristitty ja pastori, joten näkökulmani on hengellinen ja pohjautuu omiin kokemuksiini. Kuitenkin kirjaa voi lukea kaikenlaiset ihmiset ja soveltaa kullekin soveltuvin osin. Ole kuitenkin varovainen. Se mikä on toiminut minulla, ei välttämättä toimi sinulla, olemmehan me kaikki yksilöitä.
Myöhemmin kun olen kulkenut sateenkaari-ihmisenä uskovien ja muiden aivan uskomattomien ihmisten seurassa olen nähnyt monenlaisia kohtaloita. Joillekin kaappi on toiminut suojapaikkana, joillekin vankilana, joillekin kaapin olemus on vaihdellut elämän varrella
En halua käskeä ketään jättämään kaappia. Se olisi väkivaltaa. En myöskään kehota ketään pysymään kaapissa. Silloin olisin vangitsemassa hänet. Haluan vain haastaa ajattelemaan ja tutkimaan omaa sisintä.
Ahdistavassa kaapissa moni asia tuntuu liian pelottavalta ja ahdistuksen läpi katsottuna elämän värit synkkenee. Käsitys itsestä ja elämästä on kaapin hämäryyden sokaisema. Elämä kaapin ulkopuolella on usein kuitenkin paljon värikkäämpää ja iloisempaa kun tomuisessa ahtaassa kaapissa. Joskus se voi muodostua haavoittavaksi ihmisten kylmyyden takia.
Näissä asioissa ei ole olemassa muuta totuutta kuin se, minkä itse itsellesi muodostat. Katsele rehellisesti itseäsi ja löydä oma tiesi juuri sinun omissa ympäristöissä ja olosuhteissa!
Kaappi
Ihmisessä on vahva selviämisvaisto. Hän yrittää jopa vaistomaisesti suojautua ympäröiviltä uhkilta. Tämä vaisto auttaa meitä monessa käänteessä selviämään. Tämä suojautumisvaisto ajaa ihmiset kaappeihin.
Kaappi on suojapaikka, jossa ihminen salaa itsestään jotain, jonka olettaa olevan vaarallista muiden tietää. Oletus ei aina ole totta ja ihminen saattaa tunkea itsensä kaappiin täysin turhaa.
Kaappiin ihmisiä ajavat asiat voivat olla hyvin monenlaisia. Ensimmäisenä tulee mieleen seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät asiat, mutta ihan yhtä hyvin ihminen saattaa mennä kaapin turvaan salaten ajatuksiaan, mieltymyksiään tai vaikkapa poliittista kantaansa. Tarvitaan vain asia, joka koetaan epäsopivaksi vallitsevaan kontekstiin ja matka kaappiin alkaa.
Kaapilla pitää olla todellinen tarkoitus, jotta sitä kannattaa pitää yllä. Muuten se vaan muodostuu turhaksi taakaksi
Itse menin kaappiin noin neljävuotiaana. Olin kiinnostunut vastakkaisen sukupuolen vaatteista ja leikin niillä. Joku sanaton viesti aikuisilta sai minut uskomaan, että käytökseni ei ollut sovelias. Itsesuojeluvaistoni otti vallan ja pakenin kaappiin, jossa vietin yli kolmekymmentä vuotta.
Pelkoja jopa kauhu sai minut pysymään kaapissa ja salamaan identiteettini. Haluni ilmaista itseäni naisellisesti ei kadonnut mihinkään. Harrastin sitä salassa kokien suurta syyllisyyttä. Tällainen epäterve syyllisyys ja paljastumisen pelko väritti minun kuvaani itsestäni ja maailmasta.
Kaappi toi minulle kuitenkin turvan. Herkkänä lapsena en olisi voinut kokea sitä kaikkea, mitä sen aikainen kulttuuri ja etenkin uskonnollisuus olisi minulle tehnyt. Elettiin 70-2000 lukua. Konservatiivinen kristillisyys oli silloin paljon julmempaa kuin tänään. Kaltaiseni leimattiin oudoiksi perversseiksi ja heitä kartettiin.
Toisaalta minun piti vahvistua ja oppia tuntemaan itseni, jotta olisin valmis kohtaamaan todellisuuden. Tämä prosessi vei aikaa vuosikymmeniä, mutta se vei kumminkin perille.
Kaappi toimii ihmisen hyväksi vain niin kauan kuin ihminen sitä tarvitsee. Tämän jälkeen se rupeaa ahdistamaan ja rajoittamaan ihmisenä kasvamista. Juuri näin kävi minulle.
Itsetuntemus
Ennen kuin teet minkäänlaisia päätöksiä kaapin suhteen on tärkeää pysähtyä tutkimaan itseäsi. Ihmisen sisäiseen maailmaan helposti vaikuttaa ulkoa tulevat impulssit, jotka eivät kerro todellisuudesta mitään. Tätä kutsutaan ulkoa ohjautuvuudeksi. Kannattaa jäädä miettimään ja punnitsemaan mitä minä olen ja mitä minä ajattelen asioista.
Kaapin kadotessa täytyy osata seistä omilla jaloillaan ja luottaa siihen, että ymmärtää itseään ja ajatuksiaan oikein. Täysin todellista näkemystä kaapin tunkkaisuudessa ei pysty muodostamaan, mutta perusasiat on mahdollista saada kirkkaiksi ja luotettaviksi.
Itsetutkiskelussa on tärkeä unohtaa, mitä muut ajattelee ja sanoo minusta. Ulkopuoliset näkevät vain sen roolin, jota heille esität kaappisi raoista. Vain omassa sydämessäsi voit löytää varmuuden, joka kestää kaapin sortumisen ryskeen. Tässä metelissä muiden arvioille ja mielipiteille ei voi laskea mitään arvoa.
Terapeutit ja läheiset ystävät voivat olla auttamassa sinua löytämään itsesi. Ei niin, että he kertoisivat sinulle totuuden kuin oraakkelit, vaan niin, että he peilaavat kokemuksiasi ja mielipiteitäsi ja kommentoivat niitä. Lopullinen vastuu jää kuitenkin sinulle.
Hyviä kysymyksiä, on paljon: Kuka minä olen? Mistä minä pidän ja mitä rakastan? Mitkä asiat minuun vaikuttavat? Miten minun sisäinen maailmani toimii?… Sopivia kysymyksiä kysellessä totuus itsestä ja ajatuksistaan alkaa hahmottua. Selkeätä siitä tuskin tulee koskaan, mutta luotettavampi ja pysyvämpi varmasti.
Netti on myös täynnä erilaisia testejä, jotka eivät kerro totuutta, vaan antavat ajattelulle polttoainetta. Niitäkin voi käyttää, mutta älä usko niitä. Usko sydämesi ääntä! Minä sain paljon ajattelemisen aihetta älykkyystesteistä ja kuva itsestäni tarkentui
.
Itselläni tämä vaihe oli hyvin pitkä ja vaikea. Siihen sisältyy monia vuosia terapiaa, rukousta ja mietiskelyjä. Välillä se tuntui tuskallisen pitkältä ja mietin, että enkö minä koskaan pääse tästä eteenpäin.
Kuitenkin pikkuhiljaa vahvistuin ja ymmärrykseni kasvoi. Pitkän tien päästä löytyi älykäs ja empaattinen nainen, joka nautti identiteetistään ja elämästään. Mutta tähän pisteeseen en koskaan olisi päässyt ilman sitä, että jouduin käymään vaikean prosessin joka vahvisti ymmärrykseni ja kokemukseni itsestäni raudan vahvaksi.
Kutsumuksessani kertoa näistä asioista julkisesti, jouduin käymään nämä asiat syvemmin, kuin moni muu. Luonteeni ajaa vielä minua etsimään totuutta ja oikeudenmukaisuutta, joka vahvistaa haluani katsoa asiat loppuun asti.
Läheiset
Kaapista läheisten asenteiden arvioiminen on hyvin vaikeaa. Joskus on kumminkin selvää, että konflikteja nousee asian tullessa esiin. Kannattaa miettiä, mikä on paras tapa tuoda asia esiin.
Minä kirjoitin kirjeen, jossa kävin läpi elämääni, transsukupuolisuuttani ja asioita, joita kävin läpi, kun mietin lähtemistä transprosessiin. Halusin saada aikaan hyvän kattavan ja mietityn kokonaisuuden, joka ei olisi onnistunut kupposen ääressä. Tarjosin vielä mahdollisuutta keskustella asiasta auttaakseni ymmärtämään päätöstäni. Loppuun sanoin vielä, että päätökseni on tehty, eikä se muutu. Joillekin muille voi olla parempi tuoda esiin asia vaikka kahvikupposen ääressä.
Valitsemani tapa toimi hyvin. Äitini tulosti kirjeeni ja luki sitä päivittäin jo ennen kuin tapasimme seuraavan kerran. Hänelle asia oli kipeä, mutta hän ymmärsi, että se on hänen kipunsa eikä halunnut lisätä minun kipuani kiukuttelulla.
Kaikki ei varmasti toimi näin viisaasti ja saattavat ryöpyttää päällesi kaikki ennakkoluulonsa ja kipunsa. Se on julmaa, mutta monessa tapauksessa todellista. Transihmiset kokevat usein tullessaan kaapista ulos hylkäämistä ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Jotkut ovat menettäneet myös lapsensa ihmisten kylmyyden takia.
Itse jouduin käymään pohdiskeluissani läpi kysymyksen, että olisinko valmis käymään prosessiin vaikka menettäisin kaiken muun. Kun olin siihen valmis, minulla oli järkähtymätön varmuus, joka auttoi asian esiintuomista. Koska vastapuoli ymmärsi varmuuteni ei heille tullut edes mieleen haastaa sitä.
On myös paljon läheisiä, jotka ymmärtävät erilaisuutta ja osaavat tukea sinua valinnoissasi. Heidän määrä on nykyisessä kulttuurissa kasvamassa. Tulevaisuudessa asiat saattaa mennä sinne päin, että ei tarvitse mennä kaappiin kun ihmiset ymmärtävät rajansa eivätkä halua muuttaa toista ihmistä. Siihen on vielä pitkä matka.
Hyvällä valmistautumisella voi väistää monta konfliktia. Kun itse on hyvin valmistautunut kaapista ulos tuloon, sitä on tehnyt ulkopuolisille uuden asian hyväksymisen helpommaksi. Valmistautumisen tuoma varmuus auttaa myös niin, että et ole niin helposti provosoitavissa. Jos vastapuoli pystyy provosoimaan sinut, sinä luovutat hänelle vallan ja hän ryhtyy johtamaan keskustelua.
Tärkeää on myös osoittaa rakkautta läheisille julki tulemisen yhteydessä. Muuten, heille saattaa tulla sellainen olo, että heidät syrjäytetään.
Konfliktitilanteet harvoin ovat lopullisia. Tilanne normalisoituu, kun osapuolet saavat aikaa ja hyväksyvät tilanteen.
Raamattu ja usko
Niille, joilla on kristillinen vakaumus kaappia ja siitä lähtemistä tulee punnita Raamatun valossa. Tärkeää on lähteä suurista periaatteista ja edetä siitä pienempiin. Raamatun tulkinnassa on ensiarvoisen tärkeää, että mikään vähempiarvoinen asia ei saa alistaa mitään oleellisen tärkeää.
Esimerkiksi se, että minä päivänä viettää lepopäivänsä ei ole Raamatussa keskeinen asia. Kristittyjen välinen rakkaus sen sijaan on. Jos erimielisyys lepopäivän ajankohdasta saa lankeamaan keskinäisen rakkauden ulkopuolelle, se tulee laittaa pois tai miettiä oma tulkinta Raamatusta uudestaan. Näin kykenemme kunnioittamaan uskomme peruskysymyksiä ja kasvaa pienempien asioiden ymmärtämisessä.
Raamattu on rakkaustarina. Se kertoo kaikkivaltiaan äärettömän Jumalan rakkaudesta ihmiseen. Tämä rakkaus on täydellinen ja ehdoton. Sen edessä ei ole miestä tai naista eikä homoa tai heteroa. Jumalan edessä olemme kaikki hänen täydellisen rakkauden kohteita. Jumalan rakkaudesta ei voi ottaa mitään pois eikä siihen voi mitään lisätä.
Jumala antoi meille tärkeimmän tehtävän rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä, niin kuin itseämme. Tässä Raamattu alistaa toisen rakastamisen, itsensä rakastamiselle. Se, mikä on sinun kykysi rakastaa itseäsi, määrittää kykysi rakastaa toista. Toisen rakastaminen nousee kyvystä rakastaa itseään. Ilman tätä kykyä rakkaus ei ole rakkautta. Se on riippuvuutta, valtasuhteita, romanttisia haavekuvia… jotain muuta – ei puhdasta rakkautta.
Tästä näkökulmasta kyky rakastaa itseään nousee arvoon arvaamattomaan. Jos jokin on itsensä rakastamisen tiellä, on parasta raivata se pois.
Ihminen on syntinen. Meidän parhaatkaan teot eivät riitä Jumalan pyhyyden edessä. Vaikka Pyhä Henki tekee työtä meissä, emme koskaan saavuta synnittömyyttä. Syntisyytemme haluaa kiinnittää huomion itseensä. Se ei kuitenkaan ansaitse huomiota. Voimme keskittyä vain Jumalaan ja hän pitää meistä huolen.
Monet ihmiset haluavat kehällisten asioiden tulkinnoilla syyllistää varsinkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen jäseniä. Näille syytöksille ei tule antaa painoarvoa. Syytöksiä lateleva ihminen ei toimi Jumalan hengessä. Jumalan palvelija kulkee Pyhän Hengen, puolustajan hengessä.
Omassa prosessissa kävin älylläni läpi teologista tulkintaa. Vietin myös paljon aikaa rukouksessa. Sisälläni kuulin Jumalan äänen, joka todisti rakkautensa puolesta minua kohtaan. Tunsin Pyhän Hengen todistuksen puolustajana. Näin pystyin lopulta ohittamaan kaikki kieroutuneet tulkinnat. Silloin uskalsin luottaa Jumalaan ja siirtyä eteenpäin.
Etiikka
Minulle eettiset kysymykset olivat tärkeimpiä kaapin jättämisessä. Kaikkein viimeiseksi tuli kysymys millaisen esimerkin minä haluan antaa lapsilleni? Haluanko opettaa, että pitää vaikka hampaat irvessä pitää yllä kulissi ja peittää persoonallisuutensa, jotta ei järkytä muita ihmisiä? Päädyin kuitenkin toiseen vaihtoehtoon näyttää lapsille, että ihminen saa olla juuri sellainen kun on ja elää vapaana ilman salailua.
Alkuun vein prosessiani eteenpäin rohkeudella. Kuitenkin myöhemmin ymmärsin opastettuna, että rohkeus on pahempi kuin pelkuruus. Rohkeudella voi menettää henkensä, kun pelkuri säilyttää sen. Kohtuullinen pelko suojelee meitä. En suosittele kellekään rohkeudella etenemistä.
Ratkaisu löytyy kuitenkin sydämestä. Otin motiivikseni rakkauden. Halusin tehdä rakkauden tekoja itseäni kohtaan ja niissä kulkea eteenpäin. Halusin toimia niin, että minä voisin hyvin ja siten pystyisin rakastamaan myös muitakin.
Ihmisillä on vastuu siitä, mitä levittää ympärillensä. Ymmärsin, että minusta ei ole mitään hyötyä kenellekään, jos elän ahdistettuna, ahdistuneena liian pieneksi jääneen kaappini pimeydessä. Kun sisälläni on vapaus ja rakkaus, levitän sitä ympärilleni. Haluanko levittää ahdistusta ja kiukkua vai rakkautta ja tasapainoa? Jotain ihminen kuitenkin levittää siellä missä kulkee.
Yhteiskunnallisesti voi myös miettiä, että haluaako olla osa yhteiskunnan ennakkoluuloja ja pelkoja vai osa ratkaisua siihen?
Kuitenkin, vaikka tutkistelee motiivejaan näiden kysymyksien kautta, kannattaa kuunnella sydämen ääntä. Aivot antavat tietoa sydämelle, jota sydän käyttää tehdäkseen viisaita päätöksiä. Ilman oikeaa tietoa, sydän ei kykene muodostamaan selvää kuvaa todellisuudesta.
Jotkut ovat luvanneet vanhemmilleen, että eivät tee muutoksia heidän eläessään. Tällaisia päätöksiä ei toinen voi arvostella. Joidenkin elämässä tällainenkin on perusteltu päätös. Itselleni se ei olisi käynyt mitenkään.
Valta
Kysymys vallasta on ollut aina minulle tärkeä. On aina olemassa joku tai jokin, joka käyttää valtaa sinuun. Olen halunnut pitää nämä diktaattorit hyvin vähissä. Tähän tarvitaan hieman viitsimistä ja hereillä olemista.
Vallankäyttäjiä voivat olla mainosmiehet, vanhemmat, poliittiset liikkeet, uskonto, naapuri, ideologia – lähes mikä tai kuka vain. Jos annat valtasi ulkopuolellesi joillekin näistä, et pysty tekemään vakaata päätöstä kaapista tulosta.
Aina löytyy selityksiä: Äiti sanoi näin, pastori sanoi noin ja kulttuuri edellyttää tuota. Kuitenkaan kukaan heistä ei kanna vastuuta päätöksestäsi tai päättämättömyydestäsi. Vastuu on aina sinulla.
Vanhempien talutushihnasta vapautuminen voi olla vaikeata. Voit kokea syyllisyyttä, kun haastat heidän maailmansa ajatuksillasi. Teet kuitenkin oikein. Vanhempien velvollisuus on kasvattaa itsenäisiä, omilla jaloillaan seisovia lapsia ja lapsien tehtävä on erkaantua vanhemmistaan. Tämä kun tapahtuu, voit saavuttaa syvemmän suhteen vanhempiisi, johon ei kuulu vallankäyttöä, vaan keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta.
Joskus vallankäyttäjä on epätodellinen. Kaapissa helposti ryhtyy ajattelemaan muista ihmisistä, että he tuomitsevat sinut.
Minulle tällainen oli taloyhtiömme puheenjohtaja. Hän oli iso, kovaääninen mies ja hän kiroili paljon. Tullessani kaapista, hänen olemuksensa käytti minuun valtaa. Välttelin häntä uudessa naisen olemuksessani. Kerran olin lähdössä liikenteeseen ja huomasin hänen olevan autoni ja minun välissä. Nyt häntä oli mahdoton välttää. Kävelin peloissani häntä kohti. Hän tervehti minua ja sanoi, että ”sinullahan on hiukset kasvanut” koska minulla oli peruukki päässä. Samassa hän jatkoi keskustelua sanoen ”Miksi toi auramies aina ajaa lumikasan siihen, missä on kukkapenkki? Eikö se ikinä opi?" Keskustelu oli ohi ja jatkoin matkaani huojentuneena. Valta, jonka olin antanut kuvitelmalleni hänestä oli poissa. Samalla poistui se tuomio, jonka olin hänelle langettanut tuomitessani hänet ymmärtämättömäksi ihmiseksi, joka pahoinpitelee transihmisiä.
Sinun tulee lunastaa itsellesi itsenäisyys, jotta voisit tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tämä tarkoittaa, että tunnistat sinuun vaikuttavat voimat ja rupeat hallitsemaan niitä. Kenenkään muun ei pitäisi määrittää mitä ja miten ajattelet. Tämä koskee myös kirjoituksiani. Sinä päätät, mitkä arvot ja aatteet sisälläsi elää.
Tämän saavuttaminen saattaa viedä aikaa. Anna itsellesi aikaa siihen. Sen löydettyä saavutat aivan uudenlaisen vapauden.
Kaapin murtuminen
Kaapin voi jättää vain kerran. Siihen sisään yrittäminen uudestaan on yhtä järjetöntä kuin äitinsä kohtuun aikuisena tunkeutuminen. Kaikki tietää jo salaisuutesi etkä sinä saa sitä tietoa pois heidän päästään. Siksi on tärkeää olla varma kaapista lähtemisestä ennen kuin tekee sen.
Joskus tapahtuu niin, että jäät kiinni ja paljastut. Tämä tapahtuma saattaa tuottaa paljon pelkoa, jopa kauhua. Niissä tilanteissa joudut itse kyytiläiseksi, etkä voi vaikuttaa, miten asiat menee. Parempi on, että kaapin jättäminen on hallittua. Varmana omasta käsityksestäsi saat kunnioitusta, kun taas epävarmana paljastuessasi on suurempi mahdollisuus saada vastaansa ennakkoluuloja ja pelkoja.
Kaappi on luotu suojaksesi kasvaa kuten kohtu vauvalle. Samalla tavalla kasvaessaan vauvan pitää päästä pois ahtaasta kohdusta ja henkisesti kasvaneen ihmisen täytyy vapautua kaapista. Kaappi ahdistaa ja vaikuttaa kaikkiin siellä oleilevan tekemisiin.
Minä kärsin kaapissa pelon tuomista oireista. Siellä suureksi motiiviksi elämässäni tuli pelko paljastumisesta. Pelko on rakkauden vastakohta. Se salpasi minun kykyni rakastaa ja kokea rakkautta. Tullessani kaapista pelko poistui ja täytyin rakkaudella. Koin rakkautta joka suuntaan niin, että olin pakahtua. Se oli upea kokemus. Minulle kaapin jättäminen oli kuin uudelleen syntyminen. Jätin taakseni paljon sellaista, jota en kaipaa. Räjäytin olemuksellani kaapin kappaleiksi.
elämä jatkuu
Nyt siis päätökseni on tehty ja se on lopullinen. Kaappi on vain hämärä muisto jossain menneisyydessä. Jos olet päässyt varmuuteen itsesi kanssa, haluan onnitella sinua. Minulle ei ole väliä minkälaisen päätöksen olet halunnut tehdä. Haluatko jättää kaappisi vai jatkaa joidenkin asioiden salaamista. Tärkeintä ei ole se, minkä valitsee, vaan rauha jonka saavuttaa. Siunattua jatkoa elämääsi!
T. Elise