Tunnen yhden ihanan ihmisen. Hän on avulias ja huomaavainen. Hänen hymy on ihana ja se saa minut hyvälle tuulelle. Yksi asia hänessä kuitenkin saa minut murheiseksi. Hän on elänyt vaikean elämän. Hänelle on tullut sen aikana tapa valita hankaluuksissa katkeruus. Välillä hän kertoo, olevansa katkera milloin kelalle, milloin lääkärille tai jollekin sukulaiselle. Tämä saa minut murheelliseksi. Pikkuhiljaa se kaunis ja ihana, mitä hänessä on, rapisee pois. Se on sääli.
Katkeruus on pahimpia asioita, mitä ihminen voi kohdalleen valita. Se tuottaa tuhoa, mutta sen tuhon suunta on aina väärä. Pahantekijään se ei vaikuta negatiivisesti. Hän voi saada siitä vahingon iloa ja voi käyttää sitä vallan välineenä ja hyötyä siitä siten.
Suurimman osan katkeruuden aiheuttamasta tuhosta saa sen kantaja, kun se hiljalleen tuhoaa häntä. Seuraavaksi siitä kärsii katkeruutta kantavan rakkaat ja läheiset. Niin kuin minäkin, he surevat kun menettävät jotain kaunista läheisessään. Lapsille menetys on järkyttävä. He menettävät vanhempansa vihalle ja katkeruudelle kun hän päättää laittaa sen korkealle elämän prioriteeteissa.
Kun seuraavan kerran valitset katkeruuden, mieti mitkä on valintasi seuraukset.