Search
  • Elise Oittinen

Pinnallisuus, hekumointi ja julkisuustemppu

Joskus kuulen ihmisten puheet, jossa valintaani korjata sukupuoleni pidetään pinnallisena tai jotenkin seksuaalisen hekumoinnin tuloksena. Jotkut jopa ajattelee, että se on muoti-ilmiö tai tapa saada julkisuutta.


Kerronpa vähän tästä julkisuustempusta.


Seksuaalisuus minulla on vaikuttanut tähän luullakseni vähemmän kuin cis-ihmisillä omaan seksu


aalisuuteen. Lääkitykseni ovat vieneet haluni minimiin ja seksuaaliset tempaukset ovat hyvin kaukana valinnastani. Miksi olisin laittanut koko seksin harrastamisen vaakalaudalle, jos näin ei olisi. Seksuaalisesti minusta ovat kiinnostuneet kotini ulkopuolella vain ihmiset, jotka tervehtivät näyttämällä kuvan kikkelistään. Tällainen teko ei saa minussa aikaan mitään positiivista.


Tämä ilmiö, jota kannan ei ole muoti-ilmiö. Olen kantanut sitä ruumiissani suurin piirtein sen ajan, kun olen osannut identiteettiäni hahmottaa. Nyt on se aika, että olen kasvanut niin vahvaksi, että olen voinut ja uskaltanut itseäni hoitaa. Kulttuuri ja yhteiskunta ovat muuttuneet sallivammaksi ihmisen erilaisuudelle. Vaikka tilanne on välistä vaikea, on se aivan toista kun 70- ja 80luvulla.


Sosiaalisesti tekoni on ollut itsemurha. Arvelen, että en koskaan tule integroitumaan sosiaalisesti naisten ryhmiin. Aina minut nähdään miehenä tai jonain outona. Jotkut ihmiset osaavat kohdella minua naisena, mutta naisten kaveriporukat tuskin koskaan. Miehet ovat jo jättäneet minut taakseen. Olen valinnut yksinäisyyden haluamattani valitsemalla vapauden. Jouduin laittamaan sosiaaliset suhteeni ja perheeni vaakalaudalle totuuden ja Jumalan palvelemisen takia.


Siellä, missä kuljen, herätän huomiota. Olisi hyvä joskus saada talteen ihmisten ilmeitä, kun kuljen kaupungilla. Niissä on paljon ihmettelyä huvittuneisuutta, inhoa ja vihaa. Onneksi en itse niitä enää huomaa, mutta kanssani kulkevat näkevät ilmeet, kun heille se on uusi kokemus. Olisi joskus hyvä saada niitä aukinaisia suita ja tuijotuksia videolle. Voisi näyttää muille ihmisten kohteliaisuuden tason.


Ennen kuin minun sukupuolestani tuli mielipide asia, kukaan ei kyseenalaistunut sitä. Esittäessäni miestä, kukaan ei sanonut minua Pirkoksi tai tullut kysymään millä tittelillä musta pitää puhua. Nykyään löytyy ihmisiä, jotka eivät suostu pitämään minua naisena ja käyttämään oikeata nykyistä nimeäni. Se sattuu syvästi.


Jouduin myös asemaan, jossa olemuksellani koettelin ihmisten maailmankuvaa. Usein ihmiset korjaavat sitä saadessaan todisteita sen huonoudesta. Joskus ihmiset takertuvat kiinni maailmankuvaansa, joka ei millään enää vastaa todellisuutta. Tällainen ahdistus purkautuu vihana, raivona ja väkivaltana. Sellaisen syyllinen olen tietenkin minä, joka olen uskaltanut heiluttamaan heidän maailmankuvaansa ja arvomaailmaansa. Minä kun vaan halusin olla oma itseni. Tällaisesta häirinnästä olen ansainnut tuomion. Jotkut myös ottavat kohtaamiseni vastaan. He muuttuvat siinä. Kohtaaminen ilman halua muutokseen on väkivaltaa.


Transihmisillä masennus ja ahdistus ovat yleisiä. Monet elävät niiden kanssa kamppaillen koko ikänsä. itsekin olen niistä saanut osani. Psyykkisistä kärsimyksistä pitäisi saada joku korvaus ihmiskunnalta, koska ehdottomasti valtaosan siitä saa aikaan kulttuurimme. Jos kulttuuri sallisi erilaisuuden yhdeksän kymmenestä transsukupuolisten ongelmasta olisi ratkaistu. Nykyään kulttuuri ja uskonnot ajavat hälyttävissä määrin transihmisiä kuolemaan jonkun toisen ihmisen tai oman käden kautta. Väkivallalle transihminen on helppo kohde.


Kotiseurakuntani ei halua minua jäsenekseen. Se kyllä mielellään ottaa minut tilaisuuksiinsa, jotta voisi näyttää, kuinka pyhiä he ovat, kun sallivat minunlaisia. Sellaiseksi saastaisuuden mallinukeksi en suostu. Ei minussa ole mitään likaisempaa kuin heissäkään. Onneksi en ole koskaan ollut seurakunnan- vaan jumalanpalvelija. Ulos he pystyivät minut heittää, mutta Jeesus otti kopin.


Urani pastorina ei ole päättynyt. Siellä missä kuljen, kuljen evankeliumin kanssa ja autan ihmisiä kivuissaan. En tule koskaan saamaan palkkaa, kiitosta tai kunniaa tästä työstä tässä ajassa. Jatkan kuitenkin, koska enhän sitä moisten takia tee. Se mihin Jumala on kutsunut, on tullut osaksi minun identiteettiäni. Ei identiteettiä voi vaihtaa. En minä voinut vaihtaa naisen identiteettiä miehen identiteettiin, vaikka hartaasti yritin. Identiteetti voi kasvaa ja kehittyä, mutta pohjimmiltaan se on aina sama. Jos minä yrittäisin ottaa paimenen identiteetin pois tai vaihtaa sen, se olisi vähän kuin yrittäisi surffata traktorilla. Hetken menee mainiosti, mutta sitten mennään pohjaan.


Julkisuutta olen saanut tarinallani jonkun verran. Mutta se on vain semmoista sirkuseläimen julkisuutta. Kaikki haluaa nähdä seepran, kunnes joku tuo kirahvin. Tätä julkisuutta olen käyttänyt tärkeämpien asioiden esille tuomiseksi. Niitä innolla vien eteenpäin, kunnes kirahvi tulee. Ei media ole kiinnostunut minusta. Se vain haluaa myydä itseään minun erilaisuudellani.


Käytän mielelläni tarinaani muiden opetukseksi. Olisihan se harmi, jos minun kipujeni ja kärsimysteni hyvä hedelmä tulisi vain minulle. Menisihän se vähän hukkaan.


Suurin piirtein kaiken tästä tiesin, kun lähdin prosessiini. Tiesin, että menetän paljon, mutta en voinut enää jäädä valheeseen. Tämä kaikki oli edessäni suurena mörkönä, joka sai minut kauhusta suunniltaan. Kuitenkin halusin lähteä eteenpäin.


Ketä sitten voisin syyttää tästä kaikesta? Helppo vastaus olisi kulttuurit, uskonnot, ideologiat… Se olisi kuitenkin epärehellistä. Nämä kyllä kehottavat ihmisiä tällaiseen toimintaan. Ihmiselle on kuitenkin annettu oikeus itse päättää asenteistaan, ajatuksistaan ja teoistaan ja hänellä on itsellä vastuu niistä. Meidän kylmyydestämme on vastuussa sinä ja minä.


Jotkut sanoo, että suhtautuminen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin on omantunnon kysymys. Minä sanon: Terve omatunto ei koskaan aja ihmistä sortamaan, vainoamaan tai käyttämään väkivaltaa. Siihen ajaa ihmisen oma ulkoa ohjautuvuus, joilla hän palvelee kulttuureja, uskontoja, ideologioita, vanhempiaan idolejaan, kaikkea mitä mieleen tulee, jotta hän pääsisi itse kantamasta vastuuta itsestään ja ajatuksistaan tai hänen omat synnilliset taipumuksensa.


Mitä sitten saavutin? Rauhan, onnellisuuden, tasapainon ja vapauden. Olen äärettömän iloinen valinnastani.

91 views0 comments

Recent Posts

See All

Tieto

Se iso K