Joku sanoi minusta, että ajan suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuus on hyvin kaukana minun arvomaailmasta. Ehkä on parasta valottaa suvaitsevaisuutta tarkemmin. Suvaitsevainen ihminen antaa luvan toiselle olla musta, homo, vammainen tai mikä ikinä onkaan. Hän voi jopa mennä omalle epämukavuusalueelle saavuttaakseen suvaitsevaisen maineen. Tällä lailla hän säilyttää itselle vallan toisen ihmisen määrittämiseen. Suvaitsevaisuus on omahyväisin muoto käyttää valtaa. Se on yhtälailla tuomittavaa kuin suvaitsemattomuus. Mikä sitten olis parempi jaottelu. Toki suvaitsevaisia ihmisiä on olemassa ja he mielellään sanovat, että eivät he ole rasisteja koska he tuntevat jopa yhden romanin. Heidän uskontonsa, ideologiansa tai asenteensa käskevät heitä sortamaan, mutta he joustavat niistä saavuttaakseen jotain parempaa - ihmisten kunnioituksen suvaitsevaisen ihmisenä. Näin toisenlainen ihminen valjastetaan suvaitsevaisten ihmisten maineen parantamiseen.
Mietittyäni asiaa tulin siihen tulokseen, että on olemassa ihmisiä, jotka hyväksyvät sorron ja kokevat tarvetta siihen. On myös ihmisiä, jotka eivät hyväksy ja halua harrastaa niitä. Heille on aivan sama, mikä toisen ihmisen ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen on. He ymmärtävät, että toisen ihmisen identiteetti, uskonto tai rotu ei liity mitenkään heihin. He ovat vapaita toimimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa ja rakastamaan heitä. Heidän ei tarvitse luopua mistään ollakseen tekemisissä toisenlaisten ihmisten kanssa.
Sorto ei ole ihmisen olemukseen liittyvä asia. Ei voi vain sanoa, että ihminen on suvaitsematon joten hänen kuuluu harrastaa sortoa. Kyse on moraalista. Sortava ihminen tekee valinnan sortaa. Hän joko ajattelee, että sortaminen on oikein tai hän laittaa moraalinsa sivuun sortaakseen. Meillä kaikilla on vastuu moraalistamme. Emme voi syyttää ketään muuta teoistamme. Tarvitsemme vastuullista ihmisyyttä.
Vastaus heikkoon moraaliin ei löydy tiedosta ja viisaudesta. Vastaus löytyy sydämestä. Omatunnon on herättävä tuntemaan oikein. Ihmiset, jotka elävät päänsä tiedon varassa kykenevät perustelemaan itsellensä hyvinkin kylmiä ja kovia moraalijärjestelmiä. He puolustavat niitä kylmillä filosofioillaan.He jotka ovat saavuttaneet yhteyden sydämeen ja elävät omantuntonsa mukaan eivät tarvitse perusteita toiminnalleen. He eivät luonnostaan näe erottavia asioita vaan pyrkivät yhteyteen.
Vaali sydämesi herkkyyttä ja hoida sen kipuja niin saat ohjauksen etiikalle, jota ei tarvitse perustella.