Joku saattaa minua sanoa kylmäksi kun minua ei liikuta kaiken saaneiden urheilijoiden tai taiteilijoiden kuolemat juurikaan. He saivat paljon, iloitsen siitä. Monille tällaiset kuolemantapaukset saavat aikaan vahvoja sympaattisia reaktioita. Se ei kuitenkaan kerro mitään kyvystä empatiaan. Työssäni kohtaan välillä kuolemaa, enkä osaa arvottaa kuolemia eriarvoisiksi. Kuitenkin tapa, jolla kuolema tulee saa minut pysähtymään. Kannan enemmän huolta siitä, että inhimillisen ahneuden seurauksena sadattuhannet lapset kuolevat vuosittain nälkään. Heille ei anneta elämässä edes mahdollisuutta vaikka nälkäongelma olisi ratkaistavissa,
jos tahtoa löytyisi. Ihmiset kuitenkin haluavat mielummin palvoa menestystä ja rikkautta kuin harrastaa oikeudenmukaisuutta ja empatiaa. Meillä, joille on enemmän annettu, on vastuu pitää huolta heikoimmista. Kuitenkin rikkauksien annetaan kasautua muutamille kun toiset kuolevat nälkään. Ja kaiken tämän keskellä ihminen uskoo omaan hyvyyteensä.